Maanantai ei tosiaankaan ole aiemmin ollut suosikkipäiväni. Kun on kiire ja on hädin tuskin palautunut edellisestä viikosta uutta työrutistusta varten aivan liian lyhyen viikonlopun aikana, maanantai on tuntunut yhdeltä niistä päivistä, jonka yli voisi aivan hyvin hypätä kokonaan.

Nykyisin maanantai tuntuu kumma kyllä yhä useammin ihan mukiinmenevältä päivältä. Jopa varsin mukavalta päivältä. Tehtävälistat ja selvitettävät työkuviot eivät enää ole aivan tuoreena mielessä uuden viikon alussa, vaan välissä on tapahtunut jotain. On tapahtunut elämä ja sen pieniä vivahteita. On kiitollisuus näitä pieniä asioita kohtaan. Uskon, että tämä suunnanmuutos on mindfulness-elämäntapani ansiota.

Viikonlopun aikana voi elää hetken kerrallaan, ja olla läsnä hyvää mieltä lisäävissä tilanteissa, tehdä iloa tuovia asioita  ja lakata multitaskaamasta. Näin toimimalla mieleen ja kehoon tuntuu hiipivän aivan huomaamatta rentous, hyvä olo ja elämänilo.

Tammipolulla syksyllä

Tänä maanantaina heräilin hitaasti, koska juuri nyt se on minulle mahdollista. En avannut Facebookia, koska enää se ei ole työni vuoksi pakollista heti aamutuimaan. Tein yhteen asiaan keskittyen aamuaskareet, enkä pikakelannut itseäni seuraavaan hetkeen pyörittämällä aamuaskareiden keskellä to do -listaa mielessäni. Listan pyörittely on ollut huono tapani aiemmin, sillä sen vuoksi stressitaso on ollut koholla jo aamusta.  Koko päivän tai viikon tehtävälistat ovat olleet ajatuksissa heti herättyä, ja ne ovat kulkeneet mukana painavina ja vaativina pakollisina juttuina läpi hampaiden pesun ja kahvinkeiton. Ja ennen kuin olen huomannutkaan, olen tarttunut työtehtäviin valmiiksi stressitilassa, valmiina multitaskaamaan ja suorittamaan päällekkäisiä asioita kiireen keskellä.

Tänään valmistin hitaasti ja pieni askel kerrallaan päivästäni mukavan. Siivosin ensin silmistäni viikonlopun sotkut, tarjoilin itselleni runsaan aamupalan ja katsoin pari hyvän mielen musiikkivideota youtubesta. Sitten ryhdyin rauhallisin mielin töihin. En pallotellut päivän tehtävälistaa kaoottisesti mielessäni vaan tartuin rauhallisesti yhteen asiaan kerrallaan ja saatoin tehtävät yksitellen huolellisesti loppuun.

Metsän kajastus

Uskon, että meillä on taipumus tunnistaa akuuteimmat tehtävät luontaisesti, kun annamme tilaa itsellemme ja hiljaisuudelle. Tänään, aina kun yksi työtehtävä oli valmis, palkitsin itseni jollakin pienellä tavalla. Palkinnoksi kelpaa yleensä esim. toinen kuppi kahvia tai jaloittelutauko. Kenties pikainen vilkaisu Facebookiin, kun sen aika on. Ehkä lempikappaleen kuuntelu tai hetken ajan mieltä virkistävä ikkunasta ulos tuijottelu. Kotitoimistolla työskennellessäni palkintona saattaa olla myös pyykkinkoneen valmiiksi lataaminen tai paistinpannun tiskaus. Mikä tahansa pieni, juuri sillä hetkellä sopivalta tuntuva askare, työstä irrottautuminen tai hengittelytauko.

Ajattelin tämän päivän mittaan, että maanantai tuntuu uudelta alulta niin kuin syksy kokonaisuudessaan aina muutenkin tuntuu. Maanantai on mahdollisuus tehdä tästä viikosta edellistäkin parempi. Mahdollisuus toimia toisin, katsoa asioita toisin, tehdä muutos pienillä arkisilla tavoilla. Jokainen maanantai on uusi alku, uusi mahdollisuus. 

ProjectBeGood