Puhuin viime postauksessa uusista aluista. Jännä, miten yksi teema jää pyörimään mieleen ja leimaa lopulta koko elämää. Nyt olen äkkiä, lähes huomaamattani toteuttanut melkein koko elämää koskevan konmarituksen (KonMari-kirjaa en ole vielä lukenut, vinkvink kustanjalle, mielelläni haluaisin sen käsiini. 🙂 Mutta tiedän, mistä tuossa supersuositussa kirjassa on kyse).

Olen siis tehnyt elämässäni perusteellisen suursiivouksen, yksi osa-alue kerrallaan. Aloitin konmarituksen työkuvioista, etenin oman yrityksen palveluihin, sitten harrastuksiin ja arjen täyttäviin pikkuasioihin. Nyt rankan käden alla ovat omat haavelistani. Saa nähdä, mihin asti tämä elämän konmaritus vielä etenee, olen nimittäin vauhdissa!

 

KONMARITIN POIS ELÄMÄSTÄNI:

  • Suuruudenhullut kuvitelmani siitä, että kaikkea pitäisi osata, edes vähän. Ainakin kokeilla. Ja käyttää elämästään tuntikausia aikaa tämän kaiken opetteluun. Keskittyminen siihen, missä on jo valmiiksi hyvä, vähentää kummasti stressiä ja paineita, ja tuo lisää aikaa toteuttaa juuri se. Varsinkin yrittäjänä tämä on ollut hyvä oppia.
  • Utopistiset suunnitelmani siitä, että ehdin luoda yritykselleni kymmeniä uutuustuotteita ja palveluja puolessa vuodessa kokopäivätyön ohessa.
  • Pakonomaiset ajatukseni siitä, että yrittäjyys on oikotie onneen. Palkkatyö alkaa kieltämättä kuulostaa jälleen houkuttelevalta, jopa varsinaiselta järkiratkaisulta, kun nyt asiaa tarkastelen puoli vuotta virallisesti yrittäjänä oltuani. Silti rakastan nykyistä yrittäjän vapauttani ja selkeää valtaa määritellä omat aikataulut ja tehtävät.
  • Hyvinvointihymistelyn. Oikeasti, nyt riitti! Hyvinvoinnista voi ja pitää puhua rakentavasti ja aidosti, ilman turhaa lässytystä ja kaunistelua. Omassa blogissani olen alun perin halunnut pitää hyvän mielen teeman vahvana, siksi olen karsinut täällä kriittistä näkökulmaa ja ajautunut ehkä omasta itsestäni turhan kauas. Jatkossa haluan kuitenkin panostaa aitoon, sokerikuorruttamattomaan hyvinvointi- ja kirjallisuusblogiin, jonka sisältö on juuri minun, ei hyvinvointihymistelevän ”yleispersoonan” kirjoittamaa. Jatkossa haluan kirjoittaa tänne useammin, ilman suodatinta.
  • Höpsähtäneen arvioni siitä, että liikuntaa pitää ohjata, jotta sitä jaksaisi harrastaa säännöllisesti.
  • Sinisilmäisyyden ja liian hyväuskoisuuden silloin, kun on raha kyseessä. Yhteistyökumppanit on todellakin syytä valita huolella.
  • Oman kauhan kastamisen jokaiseen soppaan. Kaikessa ei tarvitse olla mukana! On terveellistä ja voimauttavaa seurata joitakin juttuja etäämmältä ja antaa muiden paahtaa niiden parissa minkä jaksavat.
  • Turhaan piinanneen häpeän tosi-tv:n tuijottelusta. Kyllä, seuraan täydellisiä naisia jokaisesta ilmansuunnasta, päälle vielä exät rannoilla ja äxät factorissa. MUTTA JOS SE TEKEE MINUT ILOISEKSI EIKÄ HAITTAA KETÄÄN MUUTA, MIKSEI?

 

Lähteen pohjalla kimmeltää

 

MITÄ JÄI KONMARITUKSEN JÄLKEEN KAAPINPOHJALLE:

  • Rauha. Mahtavan voimauttava, keuhkot raikkaalla hapella täyttävä, suuren haukotuksen tuntuinen, ihanan rento ja luottavainen olotila.
  • Ajatus: Minä riitän tällaisena, vaikka kaikki eivät tällaisesta minusta tykkäisikään. Ne tärkeät tyypit tykkäävät, ja se riittää! <3
  • Juuri ne omalta tuntuvat, merkitykselliset ja mukavat työtehtävät. Ne, jotka inspiroivat juuri minua itseäni, ne, joita voin ylpeydellä kertoa tekeväni, ne, joiden ansiosta odotan innolla nykyisin uuden työviikon alkua.
  • Anarkistisia asenteita. Kun on aikaa kyseenalaistaa ympäriltä tuutattu totuus, voi havahtua huomaamaan, että mitäs helvettiä, olenkin itse tässä asiassa aivan toista mieltä kuin nuo muut!
  • Aikaa pitää huolta itsestään. Ehdin käydä nyt pitkällä kävelyllä JOKA PÄIVÄ! Rakastan pitkiä kävelyä, ne ovat minun meditaatiotani, parasta elämässä.
  • Avoin ja vapaa tila uudelle. Kun elämä ei ole enää tupaten täynnä, sinne voi luonnollisesti ja pakottomasti tulla jotain aivan uutta, palkitsevaa, jotain suurta, kipristelevän hienoa ja vatsaa möyrivän jännittävää. Jotain, josta vielä ei ole tietoakaan.
  • Luottamus tulevaan. Kaikki järjestyy. Ihan oikeasti. Aina. Hyvää ja positiivista mieltä tavoitellen, omastaan muille jakaen, (huonolle) huumorille nauraen, elämästä nauttien kaikilla palkeillaan, anteeksiantaen ja unohtaen, lapsellisesti iloiten, välillä ihan hiljaa hyssykseen ja rauhassa hengitellen. Kaikki tulee aina järjestymään.

Hymy pipossa

*Tämä oli ensimmäinen tempaisuni kohti jotain aitoa, omaa ja innostavaa. Jatkoa seuraa!

BeGood