Koko elämän konmaritus

Koko elämän konmaritus

Puhuin viime postauksessa uusista aluista. Jännä, miten yksi teema jää pyörimään mieleen ja leimaa lopulta koko elämää. Nyt olen äkkiä, lähes huomaamattani toteuttanut melkein koko elämää koskevan konmarituksen (KonMari-kirjaa en ole vielä lukenut, vinkvink kustanjalle, mielelläni haluaisin sen käsiini. 🙂 Mutta tiedän, mistä tuossa supersuositussa kirjassa on kyse).

Olen siis tehnyt elämässäni perusteellisen suursiivouksen, yksi osa-alue kerrallaan. Aloitin konmarituksen työkuvioista, etenin oman yrityksen palveluihin, sitten harrastuksiin ja arjen täyttäviin pikkuasioihin. Nyt rankan käden alla ovat omat haavelistani. Saa nähdä, mihin asti tämä elämän konmaritus vielä etenee, olen nimittäin vauhdissa!

 

KONMARITIN POIS ELÄMÄSTÄNI:

  • Suuruudenhullut kuvitelmani siitä, että kaikkea pitäisi osata, edes vähän. Ainakin kokeilla. Ja käyttää elämästään tuntikausia aikaa tämän kaiken opetteluun. Keskittyminen siihen, missä on jo valmiiksi hyvä, vähentää kummasti stressiä ja paineita, ja tuo lisää aikaa toteuttaa juuri se. Varsinkin yrittäjänä tämä on ollut hyvä oppia.
  • Utopistiset suunnitelmani siitä, että ehdin luoda yritykselleni kymmeniä uutuustuotteita ja palveluja puolessa vuodessa kokopäivätyön ohessa.
  • Pakonomaiset ajatukseni siitä, että yrittäjyys on oikotie onneen. Palkkatyö alkaa kieltämättä kuulostaa jälleen houkuttelevalta, jopa varsinaiselta järkiratkaisulta, kun nyt asiaa tarkastelen puoli vuotta virallisesti yrittäjänä oltuani. Silti rakastan nykyistä yrittäjän vapauttani ja selkeää valtaa määritellä omat aikataulut ja tehtävät.
  • Hyvinvointihymistelyn. Oikeasti, nyt riitti! Hyvinvoinnista voi ja pitää puhua rakentavasti ja aidosti, ilman turhaa lässytystä ja kaunistelua. Omassa blogissani olen alun perin halunnut pitää hyvän mielen teeman vahvana, siksi olen karsinut täällä kriittistä näkökulmaa ja ajautunut ehkä omasta itsestäni turhan kauas. Jatkossa haluan kuitenkin panostaa aitoon, sokerikuorruttamattomaan hyvinvointi- ja kirjallisuusblogiin, jonka sisältö on juuri minun, ei hyvinvointihymistelevän ”yleispersoonan” kirjoittamaa. Jatkossa haluan kirjoittaa tänne useammin, ilman suodatinta.
  • Höpsähtäneen arvioni siitä, että liikuntaa pitää ohjata, jotta sitä jaksaisi harrastaa säännöllisesti.
  • Sinisilmäisyyden ja liian hyväuskoisuuden silloin, kun on raha kyseessä. Yhteistyökumppanit on todellakin syytä valita huolella.
  • Oman kauhan kastamisen jokaiseen soppaan. Kaikessa ei tarvitse olla mukana! On terveellistä ja voimauttavaa seurata joitakin juttuja etäämmältä ja antaa muiden paahtaa niiden parissa minkä jaksavat.
  • Turhaan piinanneen häpeän tosi-tv:n tuijottelusta. Kyllä, seuraan täydellisiä naisia jokaisesta ilmansuunnasta, päälle vielä exät rannoilla ja äxät factorissa. MUTTA JOS SE TEKEE MINUT ILOISEKSI EIKÄ HAITTAA KETÄÄN MUUTA, MIKSEI?

 

Lähteen pohjalla kimmeltää

 

MITÄ JÄI KONMARITUKSEN JÄLKEEN KAAPINPOHJALLE:

  • Rauha. Mahtavan voimauttava, keuhkot raikkaalla hapella täyttävä, suuren haukotuksen tuntuinen, ihanan rento ja luottavainen olotila.
  • Ajatus: Minä riitän tällaisena, vaikka kaikki eivät tällaisesta minusta tykkäisikään. Ne tärkeät tyypit tykkäävät, ja se riittää! <3
  • Juuri ne omalta tuntuvat, merkitykselliset ja mukavat työtehtävät. Ne, jotka inspiroivat juuri minua itseäni, ne, joita voin ylpeydellä kertoa tekeväni, ne, joiden ansiosta odotan innolla nykyisin uuden työviikon alkua.
  • Anarkistisia asenteita. Kun on aikaa kyseenalaistaa ympäriltä tuutattu totuus, voi havahtua huomaamaan, että mitäs helvettiä, olenkin itse tässä asiassa aivan toista mieltä kuin nuo muut!
  • Aikaa pitää huolta itsestään. Ehdin käydä nyt pitkällä kävelyllä JOKA PÄIVÄ! Rakastan pitkiä kävelyä, ne ovat minun meditaatiotani, parasta elämässä.
  • Avoin ja vapaa tila uudelle. Kun elämä ei ole enää tupaten täynnä, sinne voi luonnollisesti ja pakottomasti tulla jotain aivan uutta, palkitsevaa, jotain suurta, kipristelevän hienoa ja vatsaa möyrivän jännittävää. Jotain, josta vielä ei ole tietoakaan.
  • Luottamus tulevaan. Kaikki järjestyy. Ihan oikeasti. Aina. Hyvää ja positiivista mieltä tavoitellen, omastaan muille jakaen, (huonolle) huumorille nauraen, elämästä nauttien kaikilla palkeillaan, anteeksiantaen ja unohtaen, lapsellisesti iloiten, välillä ihan hiljaa hyssykseen ja rauhassa hengitellen. Kaikki tulee aina järjestymään.

Hymy pipossa

*Tämä oli ensimmäinen tempaisuni kohti jotain aitoa, omaa ja innostavaa. Jatkoa seuraa!

BeGood

 

 

 

 

On osattava luopua myös hyvästä

On osattava luopua myös hyvästä

Pyörin yhä muutos-teeman ympärillä. Oikeastaan olen aivan sen silmässä, keskellä pyörrettä. Tilassa, jossa ympärillä oleva pauhu on jo lähes laantunut, olen itse laskeutunut maan pinnalle ja enää odotan sitä jotain, joka paljastuu tomupilven takaa.

 

Luin tänään kiinnostavan artikkelin valmentajaguru Tommy Hellstenistä. Hän kertoo jutussa elämästään ja sen matkalla vastaan tulleista vaiheista, jolloin hän on kokenut vahvan intuiitiivisen tunteen, että on luovuttava tämänhetkisestä. Hellsten kiteyttää asian osuvasti:

”Joskus on luovuttava hyvästäkin, jotta jokin uusi voi alkaa.”

 

Luopua hyvästä. Siitä mitä nyt on. Jotta muutos voi tapahtua. Nämä lauseet toistuvat mielessäni.

 

Koli kävely

 

Elämä on juuri nyt ohjannut minua johonkin tuntemattomaan suuntaan, eräällä tavalla työntänyt sivuun siltä raiteelta, johon olin jo hetkeksi urautunut. Olen tilanteessa, jossa työelämään liittyvät suunnitelmat on laitettava uusiksi, kaiveltava takataskusta ennen oravanpyörää paperille hahmottuneet haaveet, tavoitteet ja unelmat. Katsottava, ovatko ne enää ajankohtaisia, ja olenko unohtanut tehdä jotain, josta ihan todella olen haaveillut. Ja sitten arvioitava tämänhetkiset voimavarani, kuunneltava, mikä on totta ja mahdollista juuri nyt. Otettava pieniä (tai suuriakin) askelia kohti tulevaisuutta.

 

Mutta ennen kaikkea tätä on päästettävä irti, luovuttava siitä, mikä oli äsken ihan hyvin, ja annettava aikaa eräänlaiselle surutyölle, jotta muutos voi tapahtua pakottamatta.

 

Koli puu

 

Olen väsynyt, ehkä hieman alakuloinen, mutta silti hyvin toiveikas siitä, että suunnitelmien uusiksi laittaminen ja uuden kurssin ottaminen kohti todellisia tavoitteita voi johtaa johonkin todella hienoon ja hyvään. Tommy Hellstenkin muistuttaa haastattelussa, että muutoksen keskellä on vain uskallettava luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Minä luotan siihen, että kaikki järjestyy. Aina. Kun on tahto tehdä hyviä asioita, olla hyvä toisille, saada aikaan paljon ja antaa oppimastaan muille.

 

Tämän päivän tunnelmiin sopii Lovingkindness-meditaatio, jonka tarkoituksena on avata sydän rakkaudelle sekä itseä että ulkomaailmaa kohtaan. Olla valmis ottamaan muutoksen mukana tuomat hyvät asiat (juuri ne, joista vielä ei ole aavistustakaan).

 

Koli polku

Lovingkindness-meditaatio

 

Istu rauhalliseen paikkaan. Hengitä. Voit asettaa kätesi kevyesti sydämesi päälle. Suuntaa sitten seuraavat lauseet mielessäsi itsellesi:

 

♡ Olkoon niin, että olisin onnellinen.

♡ Olkoon niin, että olisin turvassa.

♡ Olkoon niin, että olisin vapaa kärsimyksestä.

♡ Olkoon niin, että olisin mahdollisimman terve.

Hengitä rauhassa. Suuntaa sitten samat lauseet jollekin toiselle henkilölle, oli se sitten läheisesi, ystäväsi tai puolituttusi tai ehkä jopa ihminen, jota kadehdit tai joka on aiheuttanut sinulle ikäviä tuntemuksia.

 

♡ Olkoon niin, että olisit onnellinen.

♡ Olkoon niin, että olisit turvassa.

♡ Olkoon niin, että olisit vapaa kärsimyksestä.

♡ Olkoon niin, että olisit mahdollisimman terve.

 

Erilaisia versioita Lovinkindness-meditaatiosta löytyy niin mindfulnessin piiristä kuin buddhalaisuudestakin. Harjoituksen ajatuksena on avata sydän rakkaudelle ja ystävällisyydelle sekä itseä, että ulkomaailmaa kohtaan. Sydämen avaaminen auttaa oman intuition kuuntelussa ja se myös valmistaa ja tekee vastaanottavaisemmaksi kaikelle ympärillä olevalle hyvälle. Jotta muutos voi tulla ja tuoda mukanaan hienoja asioita.

ProjectBeGood