Summertime sadness – kesäisen alakulon selätys

Summertime sadness – kesäisen alakulon selätys

Luin äskettäin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin, että yhä useampi kokee ahdistuvansa tai jopa masentuvansa kesäaikaan. Siis täällä meillä, Suomessa, jossa valoisan kesän on perinteisesti katsottu olevan vuoden iloisin ajanjakso, aika jolloin kaikkien on ilman muuta syytä olla hyvällä tuulella!

Entä jos aurinko paistaa kauniina taivaalla, ja mieli on silti maassa? Mikä pahempaa: entä jos aurinko paistaa ja mieli on maassa ilman, että tietäisi, miksi?

Uskon olevani ns. positiivinen ihminen, huolimatta siitä, että jotkut vanhat ystäväni saattaisivat luonnehtia minua pikemminkin sarkastiseksi ja ajoittain myös temperamenttiseksi, hetkessä tulistuvaksi ja pian taas leppyväksi tapaukseksi. Väitän, että olen nykyisin hyvällä tuulella keskimäärin 90% ajastani. Loppuun kymmeneen prosenttiin sisältyvät ajoittaiset ärsytyskohtaukset, jotka liittyvät omassa mielessäni muiden törppöön käytökseen, yleiseen maailmantuskaan tai väsymyksestä johtuvaan stressiin.

Uskon löytäneeni hyviä keinoja selättää ajoittainen ja luonnollinen alakulo. Harrastan meditointia, tietoista liikuntaa, ulkoilua, luonnon ihailua ym. voimauttavia ja terveellisiä toimintoja. Toisinaan lipsahdan kaiken terveellisen elämän vastapainoksi kepeämpään bilemoodiin, ja silloin sallin itseni huoletta maistella viiniä ja tanssia ystävien kanssa tai vaikka ihan yksin, aamun pikkutunneille saakka. Tämä vastapari on toiminut tähän saakka, aina on löytynyt mielekästä tekemistä, ja koskaan ei ole tylsää, koska aina keksin jotain, mikä piristää juuri nyt.

Silti eilen, täydellisen kauniina kesäpäivänä kaikki tuntui äkkiä merkityksettömältä. Ja huomautan, että olen aina rakastanut kesää yli kaiken, rakastan aurinkoa, lämpöä ja vihreänä hehkuvaa luontoa. Rakastan sitä, miltä ihmiset näyttävät kesäisin kesävaatteissaan, hieman ruskettuneina, hehkuvina ja rentoutuneen näköisinä.

Äkkiä kaikki upeat haasteet ja mahdollisuudet, joita olen kasannut ja joita olen ilolla vastaanottanut elämääni, kaikki uudet jutut, innostavat asiat, haaveet ja suunnitelmat, kiinnostavat kirjat, ihanat uudet kosmetiikkaputelit, kaikki, mitä ympärilläni näin, mistä olin vielä äsken innostunut ja mitä olin mielessäni vaalinut tuntuikin — raskaalta. Aloin pohtia, onko minuunkin äkkiarvaamatta iskenyt kesäinen alakulo, tuo lehtiartikkelissa mainittu yllättävän yleinen vaiva?

kesäinen alakulo

Olen nähnyt ihan läheltä, useammin kuin kerran, mitä todellinen, vaikea masennus on. Voin vain kuvitella, miltä se tuntuu kokijastaan, silloin kun maailma on enää harmaa, eikä mitään muita sävyjä ole horisontissa. Läheisiin masennus iskee myös rajusti.

Luettuani Aku Kopakkalan kirjan Masennus, ja juteltuani hänen kanssaan kerran jos toisenkin työkuvioiden myötä, olen ymmärtänyt, että masennusta on mahdollista ennaltaehkäistä omilla toimillaan, kuten harrastamalla liikuntaa, elämällä terveellisesti, pitämällä huolta ystävyyssuhteistaan, suhtautumalla itseensä lempeästi ja myötätuntoisesti, harrastamalla rentouttavia toimintoja, kuten meditointia tai ulkoilua sekä näiden vastapainona innostavia ja itseä inspiroivia harrastuksia, kuten kirjoittamista, uuden kielen opiskelua tai muun taidon opettelua. Tärkeää on myös se, miten suhtautuu elämän muutoksiin, millainen resilienssi ihmisellä on, ja kuinka käsittelee muutosten mukana tulevaa stressiä.

Voisin rastittaa oman elämäni kohdalla lähes kaikkiin kohtiin check, kunnossa. Eilen luulin ensin olevani tulossa kipeäksi, sillä oloni oli fyysisestikin karmea. Illan tullen päätin lähteä kävelylle ja etsin lähipuistosta mukavan penkin, jolla tein parinkymmenen minuutin istumameditaatioharjoituksen, ja sen päätteeksi vielä kolmen vaiheen hengitystilameditaation. Oloni koheni hieman, kuuntelin ympärillä olevaa luontoa ja ympäristöä, takanani puun siimeksessä siipiään lepattelevia lintuja, apilankukissa pörrääviä kimalaisia, lentokoneiden pauhua.

Päätin jatkaa kävelyretkeäni ja otin periaatteeksi Katja Frangen Intuitiolla-kirjan neuvot: kävele sinne, minne intuitiosi sanoo, älä suunnittele etukäteen liian tarkasti. Kävellessäni en malttanut olla kokeilematta vielä yhtä tekniikkaa hyvän mielen työkalupakistani: kiitollisuuslistan tekemistä. En tyytynyt listaamaan vain muutamaa asiaa, vaan listasin mielessäni jopa 20 asiaa, josta olin juuri sillä hetkellä eniten kiitollinen. Vasta tämän jälkeen oloni alkoi taas tuntua hyvältä, sillä lista muistutti elämässäni olevista tai pian tulevista asioista, jotka ovat todella todella hyvin, ja joista useimpina päivinä olen kiitollinen useammin kuin kerran.

Hyvän mielen hardcore -harjoitusten jälkeen se vihdoin välähti mieleeni, kuten ongelmilla, joihin ei miettimällä keksi ratkaisua, mutta joista irtipäästettyään asia saattaa äkkiarvaamatta valjeta. Olen suorittanut aivan liikaa elämääni, ja olen totaalisen loman tarpeessa. Konkreettisen, työstä irtautuvan loman, mutta myös loman, joka vie minut hetkeksi tauolle itseni kehittämisen ja järkevän tekemisen vaatimuksista.

Siksi eilen annoin lopulta itselleni luvan tehdä mitä tahansa, typeriäkin asioita, jotta lakkaisin suorittamasta paitsi työ- myös vapaa-aikaani. Suuntasin siksi ensin ostoksille. Nokkelasti olin jättänyt lompakon kotiin, jolloin useimmiten kaupoissa kierrellessä löytää ne ihanimmat jutut. Päämäärätön ja ostamaton katselushoppailukierros tuntui todella virkistävältä. Kotiin palattuani ajattelin ensin rojahtaa sohvalle, mutta oma piha kutsui puoleensa. Aloin kitkeä siellä täällä rehottavia rikkaruohoja ja ratamonpirulaisia nurmikosta. Koska en tällä kertaa vaatimalla vaatinut itseäni tekemään puutarhahommia, innostuin työstä spontaanisti ja pakottomasti. Vietin multaa möyrien ainakin tunnin, puolitoista. Loppuillaksi asettauduin hyvän ruoan kanssa sohvalle katsomaan yhtä lempisarjoistani (Sinkkuelämää :)).

voikukka

Mitä siis konkreettisesti opin tästä alakulolla alkaneesta kesäisestä maanantaistani? Ainakin sen, että tehokkaimmin selätän omalla kohdallani alakulon kiitollisuuslistaa tekemällä, en meditaatioharjoituksella, enkä muiden asettamien mallien mukaan rentoutumalla.

Maaretta Tukiainen kirjoittaa Hyvän mielen taidot kirjassaan (jota parhaillaan luen) positiivisen psykologian vahvuuksista. Positiivinen psykologia kannustaa nauttimaan elämän pienistä iloista ja onnentunteista ilman ylianalysointia ja tunteiden arvottamista toinen toistaan paremmaksi. Siksi esimerkiksi ”arvokas” ja ”ennalta ohjautunut” meditaatioharjoitukseni ei toiminut, paremmin toimi ”vähemmän arvokas” toiminta kuten shoppailukierros ja lempisarjan toljottaminen telkkarista.

Tukiainen kertoo kirjassaan myös eri tutkimuksista, jotka ovat todistaneet kiitollisuuslistojen tehon. Esimerkiksi Barbara Fredricksonin tutkimuspäätelmien mukaan kiitollisuus ikään kuin avaa ihmisen sydämen, jolloin hän on vastaanottavainen muullekin hyvälle. Kiitollisuus synnyttää myös halua antaa jotakin vastalahjaksi ja palauttaa itseltään jotakin hyvää muille. Kiitollisuuden avulla kyynisestikin ajatteleva ja vastoinkäymisten väsyttämä ihminen voi parantaa elämänsä laatua (Hyvän mielen taidot s. 66-68).

Tämä oli minut kertomukseni yhden päivän kestäneestä alakulosta, jonka aikana oivalsin jotain omista toimintamalleistani. Entä se kesämasennus sitten? Se on yleisempää kuin luulemmekaan, ja se voi johtua mm. liioista lomaodotuksista ja suorituspaineista, työstressin purkautumisesta, esiin nousevista parisuhdeongelmista, kielteisestä kehon kuvasta helteillä ym. ym. Ollaan siis myötätuntoisia itseämme kohtaan. Vaikka on kaunis kesäpäivä, sitä ei ole pakko suorittaa täydellisesti. Kuunnellaan itseämme, ja pyritään ennakoivilla toimenpiteillä pitämään loitolla se suuri harmaus, joka valitettavasti kaikesta huolimatta lankeaa monen päälle. Muistetaan olla kiitollisia, jos tällä hetkellä asiat ovat hyvin. <3

Mitä ajatuksia tämä teksti sinussa herätti? Oletko sinä löytänyt toimivia keinoja, joilla selätät ajoittaisen alakulon?

 

Jutussa kerron lukemistani ja vielä kesken olevista kirjoista, joihin voit tutustua kustantajien sivuilla. Maaretta Tukiaisen kirja on arvostelukappale kustantamolta, kiitos kustantajalle. Pidempi juttu todella mielenkiintoisesta kirjasta ilmestyy kesän aikana blogiini.

 

Lähteet:

Frange, Katja: Intuitiolla (Viisas Elämä)
Kopakkala, Aku: Masennus – suuri serotoniinihuijaus (Viisas Elämä)
Tukiainen, Maaretta: Hyvän mielen taidot (PS-kustannus)