Koko elämän konmaritus

Koko elämän konmaritus

Puhuin viime postauksessa uusista aluista. Jännä, miten yksi teema jää pyörimään mieleen ja leimaa lopulta koko elämää. Nyt olen äkkiä, lähes huomaamattani toteuttanut melkein koko elämää koskevan konmarituksen (KonMari-kirjaa en ole vielä lukenut, vinkvink kustanjalle, mielelläni haluaisin sen käsiini. 🙂 Mutta tiedän, mistä tuossa supersuositussa kirjassa on kyse).

Olen siis tehnyt elämässäni perusteellisen suursiivouksen, yksi osa-alue kerrallaan. Aloitin konmarituksen työkuvioista, etenin oman yrityksen palveluihin, sitten harrastuksiin ja arjen täyttäviin pikkuasioihin. Nyt rankan käden alla ovat omat haavelistani. Saa nähdä, mihin asti tämä elämän konmaritus vielä etenee, olen nimittäin vauhdissa!

 

KONMARITIN POIS ELÄMÄSTÄNI:

  • Suuruudenhullut kuvitelmani siitä, että kaikkea pitäisi osata, edes vähän. Ainakin kokeilla. Ja käyttää elämästään tuntikausia aikaa tämän kaiken opetteluun. Keskittyminen siihen, missä on jo valmiiksi hyvä, vähentää kummasti stressiä ja paineita, ja tuo lisää aikaa toteuttaa juuri se. Varsinkin yrittäjänä tämä on ollut hyvä oppia.
  • Utopistiset suunnitelmani siitä, että ehdin luoda yritykselleni kymmeniä uutuustuotteita ja palveluja puolessa vuodessa kokopäivätyön ohessa.
  • Pakonomaiset ajatukseni siitä, että yrittäjyys on oikotie onneen. Palkkatyö alkaa kieltämättä kuulostaa jälleen houkuttelevalta, jopa varsinaiselta järkiratkaisulta, kun nyt asiaa tarkastelen puoli vuotta virallisesti yrittäjänä oltuani. Silti rakastan nykyistä yrittäjän vapauttani ja selkeää valtaa määritellä omat aikataulut ja tehtävät.
  • Hyvinvointihymistelyn. Oikeasti, nyt riitti! Hyvinvoinnista voi ja pitää puhua rakentavasti ja aidosti, ilman turhaa lässytystä ja kaunistelua. Omassa blogissani olen alun perin halunnut pitää hyvän mielen teeman vahvana, siksi olen karsinut täällä kriittistä näkökulmaa ja ajautunut ehkä omasta itsestäni turhan kauas. Jatkossa haluan kuitenkin panostaa aitoon, sokerikuorruttamattomaan hyvinvointi- ja kirjallisuusblogiin, jonka sisältö on juuri minun, ei hyvinvointihymistelevän ”yleispersoonan” kirjoittamaa. Jatkossa haluan kirjoittaa tänne useammin, ilman suodatinta.
  • Höpsähtäneen arvioni siitä, että liikuntaa pitää ohjata, jotta sitä jaksaisi harrastaa säännöllisesti.
  • Sinisilmäisyyden ja liian hyväuskoisuuden silloin, kun on raha kyseessä. Yhteistyökumppanit on todellakin syytä valita huolella.
  • Oman kauhan kastamisen jokaiseen soppaan. Kaikessa ei tarvitse olla mukana! On terveellistä ja voimauttavaa seurata joitakin juttuja etäämmältä ja antaa muiden paahtaa niiden parissa minkä jaksavat.
  • Turhaan piinanneen häpeän tosi-tv:n tuijottelusta. Kyllä, seuraan täydellisiä naisia jokaisesta ilmansuunnasta, päälle vielä exät rannoilla ja äxät factorissa. MUTTA JOS SE TEKEE MINUT ILOISEKSI EIKÄ HAITTAA KETÄÄN MUUTA, MIKSEI?

 

Lähteen pohjalla kimmeltää

 

MITÄ JÄI KONMARITUKSEN JÄLKEEN KAAPINPOHJALLE:

  • Rauha. Mahtavan voimauttava, keuhkot raikkaalla hapella täyttävä, suuren haukotuksen tuntuinen, ihanan rento ja luottavainen olotila.
  • Ajatus: Minä riitän tällaisena, vaikka kaikki eivät tällaisesta minusta tykkäisikään. Ne tärkeät tyypit tykkäävät, ja se riittää! <3
  • Juuri ne omalta tuntuvat, merkitykselliset ja mukavat työtehtävät. Ne, jotka inspiroivat juuri minua itseäni, ne, joita voin ylpeydellä kertoa tekeväni, ne, joiden ansiosta odotan innolla nykyisin uuden työviikon alkua.
  • Anarkistisia asenteita. Kun on aikaa kyseenalaistaa ympäriltä tuutattu totuus, voi havahtua huomaamaan, että mitäs helvettiä, olenkin itse tässä asiassa aivan toista mieltä kuin nuo muut!
  • Aikaa pitää huolta itsestään. Ehdin käydä nyt pitkällä kävelyllä JOKA PÄIVÄ! Rakastan pitkiä kävelyä, ne ovat minun meditaatiotani, parasta elämässä.
  • Avoin ja vapaa tila uudelle. Kun elämä ei ole enää tupaten täynnä, sinne voi luonnollisesti ja pakottomasti tulla jotain aivan uutta, palkitsevaa, jotain suurta, kipristelevän hienoa ja vatsaa möyrivän jännittävää. Jotain, josta vielä ei ole tietoakaan.
  • Luottamus tulevaan. Kaikki järjestyy. Ihan oikeasti. Aina. Hyvää ja positiivista mieltä tavoitellen, omastaan muille jakaen, (huonolle) huumorille nauraen, elämästä nauttien kaikilla palkeillaan, anteeksiantaen ja unohtaen, lapsellisesti iloiten, välillä ihan hiljaa hyssykseen ja rauhassa hengitellen. Kaikki tulee aina järjestymään.

Hymy pipossa

*Tämä oli ensimmäinen tempaisuni kohti jotain aitoa, omaa ja innostavaa. Jatkoa seuraa!

BeGood

 

 

 

 

Maanantai on uusi alku

Maanantai on uusi alku

Maanantai ei tosiaankaan ole aiemmin ollut suosikkipäiväni. Kun on kiire ja on hädin tuskin palautunut edellisestä viikosta uutta työrutistusta varten aivan liian lyhyen viikonlopun aikana, maanantai on tuntunut yhdeltä niistä päivistä, jonka yli voisi aivan hyvin hypätä kokonaan.

Nykyisin maanantai tuntuu kumma kyllä yhä useammin ihan mukiinmenevältä päivältä. Jopa varsin mukavalta päivältä. Tehtävälistat ja selvitettävät työkuviot eivät enää ole aivan tuoreena mielessä uuden viikon alussa, vaan välissä on tapahtunut jotain. On tapahtunut elämä ja sen pieniä vivahteita. On kiitollisuus näitä pieniä asioita kohtaan. Uskon, että tämä suunnanmuutos on mindfulness-elämäntapani ansiota.

Viikonlopun aikana voi elää hetken kerrallaan, ja olla läsnä hyvää mieltä lisäävissä tilanteissa, tehdä iloa tuovia asioita  ja lakata multitaskaamasta. Näin toimimalla mieleen ja kehoon tuntuu hiipivän aivan huomaamatta rentous, hyvä olo ja elämänilo.

Tammipolulla syksyllä

Tänä maanantaina heräilin hitaasti, koska juuri nyt se on minulle mahdollista. En avannut Facebookia, koska enää se ei ole työni vuoksi pakollista heti aamutuimaan. Tein yhteen asiaan keskittyen aamuaskareet, enkä pikakelannut itseäni seuraavaan hetkeen pyörittämällä aamuaskareiden keskellä to do -listaa mielessäni. Listan pyörittely on ollut huono tapani aiemmin, sillä sen vuoksi stressitaso on ollut koholla jo aamusta.  Koko päivän tai viikon tehtävälistat ovat olleet ajatuksissa heti herättyä, ja ne ovat kulkeneet mukana painavina ja vaativina pakollisina juttuina läpi hampaiden pesun ja kahvinkeiton. Ja ennen kuin olen huomannutkaan, olen tarttunut työtehtäviin valmiiksi stressitilassa, valmiina multitaskaamaan ja suorittamaan päällekkäisiä asioita kiireen keskellä.

Tänään valmistin hitaasti ja pieni askel kerrallaan päivästäni mukavan. Siivosin ensin silmistäni viikonlopun sotkut, tarjoilin itselleni runsaan aamupalan ja katsoin pari hyvän mielen musiikkivideota youtubesta. Sitten ryhdyin rauhallisin mielin töihin. En pallotellut päivän tehtävälistaa kaoottisesti mielessäni vaan tartuin rauhallisesti yhteen asiaan kerrallaan ja saatoin tehtävät yksitellen huolellisesti loppuun.

Metsän kajastus

Uskon, että meillä on taipumus tunnistaa akuuteimmat tehtävät luontaisesti, kun annamme tilaa itsellemme ja hiljaisuudelle. Tänään, aina kun yksi työtehtävä oli valmis, palkitsin itseni jollakin pienellä tavalla. Palkinnoksi kelpaa yleensä esim. toinen kuppi kahvia tai jaloittelutauko. Kenties pikainen vilkaisu Facebookiin, kun sen aika on. Ehkä lempikappaleen kuuntelu tai hetken ajan mieltä virkistävä ikkunasta ulos tuijottelu. Kotitoimistolla työskennellessäni palkintona saattaa olla myös pyykkinkoneen valmiiksi lataaminen tai paistinpannun tiskaus. Mikä tahansa pieni, juuri sillä hetkellä sopivalta tuntuva askare, työstä irrottautuminen tai hengittelytauko.

Ajattelin tämän päivän mittaan, että maanantai tuntuu uudelta alulta niin kuin syksy kokonaisuudessaan aina muutenkin tuntuu. Maanantai on mahdollisuus tehdä tästä viikosta edellistäkin parempi. Mahdollisuus toimia toisin, katsoa asioita toisin, tehdä muutos pienillä arkisilla tavoilla. Jokainen maanantai on uusi alku, uusi mahdollisuus. 

ProjectBeGood